keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Mökkimuotia




Mökille lähtö-look.

Aika skarppi vai mitä? Jes söör. Johtunee varmaan siitä, että tämä on aika pitkälti mun ihan normaali arkilook. Adidasta, adidasta ja suomiräppiä, mustaa, harmaata ja valkoista. Vaatteita ilman tarinoita.

Sain siis mökkikutsun kaverilta perjantaina ja samana iltapäivänä jo lähdettiin johonkin päin Suomea Alkon ja hypermarkettien kautta. Jaloviinaa ja irtokarkkeja. Niistä on täydellinen mökkireissu tehty.


Ja mökillä olo-look. 

En tiedä kuinka paljon sitä Jaloviinaa ja irtokarkkia meni edellisenä päivänä, mutta jo seuraavana päivänä oli tyyli päivitetty (kirjaimellisesti, koska yksi vaatekappale on saatu Päivi-nimiseltä henkilöltä) fashion roadkill-teemaan.

Nippelitietona kertoisin, että noillapa sukilla on aiheutettu yksi lievä sydänkohtauskin. Siis _ennen_ tämän postauksen julkaisemista.

Ja kyllä. Noi punaiset lainavillasukat päätyivät myös jalkaan kruunaamaan koko komeuden. 

Pipo - se sama vanha neonvihreä 

Paita - ATOMIROTTA, of koors

Huivi - joku kirppis jossain

Hame - Mökin emännän lahjoittama iiiihana villahame. Lämppää pebaa.

Legginsit - avaruuspukukamaa kaverilta

Sukat - oliskohan ollut toissajoulu, kun mummi toivoi joululahjaksi puuvillaisia ylipolvensukkia ja sitähän saa mitä tilaa, joten ei muuta kuin sellaiset mummulle pakettiin ja pukinkonttiin. Sukat olivatkin sitten sen verran kireät mummelin jalkapalloilijan pohkeisiin, että aiheutti niissä jonkun hetkellisen verenkiertohäiriön, jonka seurauksena otti ihan hitokseen pumpusta ja hää läks lääkäriin. Lääkäri sanoi, että elä helvetti paa tollaisia enää jalkaas ja niin mä sain sitten nämä sydärisukat takaisin ja omaan käyttöön. Vielä lyö sydän. 


Koira tuttuun tapaansa ei voi edes naamaansa näyttää, mutta siihen on tuleva muutos aivan pian, koska tänään nappailtiin ensimmäisen blogissa vierailevan tähden kanssa parit superkuumat asukuvat, jotka julkaisen heti pian kohta.



t. Annakoo ja Eino

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Throwback


Mennään vähän ajassa taaksepäin. Oikeasti vähän. Muutamalla viikolla.

Sillain, että ei ollut enää ihan kesä, mutta kuitenkin lämmin. Sillain, ettei oikein tiennyt mitä pukisi päälleen alkavalle vähän pidemmälle lenkille, jossa ehkä tulisi hiki tai ehkä kylmä.

Tätä kuvaa jälkikäteen katsoessani tajusin, etten voisi enää vain leikitellä ajatuksella tällaisesta blogista vaan nyt olisi ryhdyttävä ajatuksista sanoihin ja sanoista tekoihin.

Tämä kuva kertoo kaiken. 

Se kertoo jopa yli oman ymmärrykseni. 

En kertakaikkiaan tiedä miten voin edes hymyillä noin tyytyväisenä ja itsevarmana. En kertakaikkiaan voi edes uskoa lähteneeni tuosta ovesta ulos ja kävelleeni läpi kolmen lähiön saamatta esim. turpaan. Tai kylähullun leimaa. Tai sakkoja. Tai edes lasten huutelua osakseni. 

Voisko tota koiraa hävettää enää yhtään enempää? 


Paita - Napapaitacollege, wtf? Taitaa olla Seppälää, mutta ei sitä parempaaseppäälää.

Mekko/Tunika - Värjäytyi pesussa aprikoosin väriseksi. En muista minkä värinen oli sitä ennen. Ehkä keltainen?

Legginsit - Kaverilta perityt. Aivan lempparit. Avaruuspukukamaa.

Kengät - Adidas. Maailman parhaat lenkkarit, joskin niitä joutuu pesemään muutaman käyttökerran jälkeen, koska matsku on sellaista, joka alkaa ikävästi döfäämään. 

Vyölaukku - Silkkaa rakkautta. Haters gonna hate, mutta ainakaan mä en oo se mimmi, joka sanoo baarissa miehille, että voitteks vahtii mun laukkua, kun mä käyn joraamassa. Kuinka ärsyttävää on istua laukkuvahtina koko ilta? Hä? 

Aurinkolasit - aivan väärän malliset. Oh lord.



t. Annakoo ja Eino

tiistai 30. syyskuuta 2014

Tippitakki


Einoa ujostuttaa (tai hävettää) vieläkin tämä verkkojulkaisu, että on lähes mahdotonta saada siitä kasvokuvaa.  Olen yrittänyt sanoa sille, että tämä hyvä juttu. Meistä tulee tähtiä! Saadaan ihan sikana kaikkia yhteistyökumppaneita ja sulle, rakas Einari, vuoden luut ilmaiseksi, kunhan vaan mainostetaan huomaamattomasti, mutta sieluttomasti. Kelaa, Eino, sitä instagram-seuraajien määrää. Ties vaikka päästäis joskus BB-taloon niin kuin se Jani Sievisen ex-muijakin pääsi sen koiransa kanssa. 

Ihan kuin mulla ois samat legginsit taas jalassa? Ja noi haisulitossut? 

Takki - Adidas. Tää on vanha takki. Tällä, kuten kaikilla muillakin mun ryysyillä tuntuu olevan, on tarinakin. Löysin tän Prismasta joskus 2007, kun olin just aloittanut ravintola-alalla. Rahaa ei tietenkään ollut latin latia, mutta päätin ostaa takin tippirahoilla. Kävin joka päivä kokeilemassa ja piilottelemassa omaa kokoani kaupassa ja parin viikon jälkeen marssin ostamaan sen. Kyllä kuulkaa tuntui ansaitulle. Ja tuntuu edelleen. 

Paita - ns. Läskipaita. Nimityksen ei ole tarkoitus loukata ketään. Olen itsekin pullukka ja paita jopa korostaa sitä. Mutta siis kyllähän se aika isolle tytölle on tehty, jos sen on tarkoitus olla tavallinen kolitsi... Tää löytyi UFFista. 

Pipo - Tanskan (didn't see that coming?) tuliaisena saatu 90-luvun lopussa. 

Laukku - Roskapussiksi valikoitui tällä kertaa S-marketin muovia. (edit. saattaa olla sittenkin Prismasta..) 



t. Annakoo ja Eino 

maanantai 29. syyskuuta 2014

Konkurssivillatakki

Flunssa yllätti koiranomistajan. Luvassa todennäköisesti valtavaa turhautumista niin koiran kuin omistajankin puolelta mun kunnon kestäessä lähinnä korttelin ympäri kiertämisen. Nyt vaan kourallinen tyrnimarjoja suuhun, nessutupot sieraimiin ja Netflix pyörimään. Koirahan jo valloittikin oman puolensa sohvaa käytyään ensin sängyssä silppuamassa käytetyt nenäliinat. Oltiin eri mieltä siitä, saako niin tehdä.

Aamulenkille mentiin merkkitietoisina. Köyhän ei toki kannata ostaa halpaa, mutta saa se silti konkurssipesät ja alennusmyynnit hyväkseen käyttää. Toi Henri Lloydin villatakki löytyi Spiritstoren konkkamyynnistä kuudellakympillä alkuperäisen hinnan ollessa 220euroa, joka mun mielestä on ehkä hintsusti liikaa villatakista. Hinnastaan huolimatta, en sitä tunnu osaavan kantaa yhtään sen arvokkaammin kuin jotain kympin rättiä.

Kävin myös ottamassa päivänasutörkyselfien hississä, kun eteisen lampussa ei riitä luxit tämän upean kokonaisuuden kattavaan esittelyyn. 



Villatakki - Henri Lloyd
Legginsit - samat kuin eilen (ja toissapäivänä ja sitä edeltävänä päivänä jne..)
Kengät - Vagabond ja ennen kaikkea lankkia vailla
Kaulaliina - ei mitään käsitystä mistä se on tullut



t. Annakoo ja Eino

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Gray's anatomy


Tässä oon minä ja tässä on minun koira Eino.

Eino saattaa vaikuttaa siltä, että sitä hävettäisi kulkea mun kanssa ja usein mustakin tuntuu siltä, koska yli vuoden harjoittelun jälkeen, se vieläkin vetää hihnassa kuin sanoakseen, ettei tiedä kuka tuo perässä huuteleva muodin irvikuva on.

Eteisessä on peili, joka on ikävästi paljastanut minulle mitä hirveimpiä asukokonaisuuksia, joita olen vetänyt ylleni koiranulkoilutuksen nimissä. Tämä blogi käsittelee niitä. Toivottavasti jossain vaiheessa saan kuvattua myös muidenkin koiranomistajien fäijöniä.

Pipo - En tiedä mistä. Pirteä neonvihreä rikkoo harmaata kokonaisuutta kivasti, vai mitä? Tekstissä lukee tic toc. Viriviri tööttöötille ei tainnut jäädä tilaa. 

Takki - Paikallisen baarin järjestämästä naistenvaatteiden kierrätystapahtumasta ilmaiseksi kaapattu muutamaa kokoa liian suuri, mutta ah niin ihana takki. Kalanruotohan on aina muotia.

Legginsit - Koska kuka oikeasti käyttää joustamatonta kangasta päällään? Nää taitaa olla H&M:n ainutlaatuiset. 

Kengät - Yllämainitun liikkeen kympin tossut, joita ei ois koskaan pitänyt edes valmistaa saatika ostaa. Ne on rikki, ne haisee ja ne on edelleen mun jalassa. Why? 



t. Annakoo ja Eino